Kelit on ollu nyt niin hyvät kun ne talvella vaan voi olla, lunta riittävästi ja pikkupakkanen, niin on päästy ajeleen suunnitelmien mukaan kolme kertaa per viikko.
Pastori on tuntunu hyvälle, virtaa riittää ja jalat on pysyny kunnossa. Ruokintaa oon nyt lisäny jo lähes samaan mitä koelähdön aikaan ja heiniäkin se on alkanu syömään nyt paremmin. Sehän söi vähä huonommin heinää monta viikkoa, aina oli karsinaan jätetty ja poljettu.

Maippi ja Pete kävi taas yhessä ajamassa viime viikonloppuna, tällä kertaa ratahiitillä,  ja Pete oli ollu helisemässä Pastorin kanssa.
Se ei ollu hoksannu aatella mun kikkoja miten mää sillä ajan. Kun se ratalla ruukaa painaa sen verran, niin mää aina ajan toisen perässä lämmittelyt, ja kun käännetään kilpailusuuntaan niin vielä siinäki, jos ajetaan esim kahentonnin hiitti, ajelen ekan kiekan toisen perässä ja vasta vimppakiekalle käännän rinnalle, ku sitte saaki mennä vähä kovempaa niin ei tarvi enää sitte niin piätellä.
No Peteparka oli lähteny heti ajeleen rinnalla ja Pastori oli ollu ihan paineissaan. Se oli ihan raivon vallassa painanu ohjille, niin että oli koko ajan kopsinu kavioihin. Kun olivat kääntäneet kilpailusuuntaan, ruuna oli ollu vieläki ihan paineissaan ja pompannu laukalle ja vielä toisenki kerran loppusuoralla, mitä se ei oo tehny pitkään aikaan.
Mää olin vähä huolissaan siitä ku kuulin, ja myös siitä että oli niin paljo kopsinu, että pitääkö nyt kengitykseen alkaa suunnitteleen jotain muutoksia. Mutta mitä mää oon nyt sitä kerenny aatella, niin se on varmaan ollu siitä turhasta höyryämisestä johtuvaa. Ruunaparka oli kiihdyttäny ittensä ihan raivon partaalle :D
Pete oli ihmetelly että "miten ihmeessä se Sinikka jaksaa ajaa tällä hiittiä ku tää painaa näin pirusti" . Hehheh, lihaksia on treenattu myös kuskille ku ollaan ajeltu... nooo, ei ku sitä vaan pitää osata kikkailla. Kyllä Petekin sen seuraavalla kerralla muistaa ;)

Kävin pitkästä aikaa ajamassa yksin toissapäivänä. Lenkkikaveria oli tarhakaveri potkassu etusääreen ja sehän kehitti siihen mukavan impparin. Siitä ei ollu meille kaveriksi ku joutu käymään vaan käyntilenkin. Enkä tiiä millon siitä lienee hiitille kaveria. Mulla ois vähä haaveissa että sais ilmotettua pääsiäisraveihin. Sinne on kolme viikkua ja pitäs päästä hiittaileen...

Toissapäivänä ku kävin ajamassa Ouluntien päässä, otettiin tulomatkalla vetoja. Pastori ei kopsinu nyt yhtään muutaku pari kertaa ku väisti jotain tosi pelottavaa lumista oksaa. Eli ei onneksi ollukkaan tieten asiat niin pahasti mitä hiitin jälkeen luuli. Loppupätkä tultiin jo melkomoista haipakkaa. Tuntu hyvältä.
Eilen sitte oli jalkojenhoitoilta,  vetelin Cedar Oililla kaikki nivelet ja rasvailin rupeja.
Tänään ois tarkotus käydä ajamassa, tieten yksin taas. Mutta onneks päivä on jatkunu jo sen verran että illallaki voi töiden jälkeen käydä ajamassa ennenku on pimeä, kevät tulloo :)