Viime viikoista ei oo paljoa kerrottavaa.
Haava ei oo vieläkään ihan täysin parantunu ja Pastori on joutunu edelleen tarhailemaan pihattomökissä, kun lämpötilat on ollu plussan puolella ja tarhat kuralla. Nyt on toista päivää pakkasella ja tästä eteenpäinki on luvattu pakkasta, joten jospa se kohta pääsis kunnolla jalottelemaan.

Toissaviikon Maanantaina kävin ajamassa. Edellisestä ajosta ei ollu ku kolme päivää, mutta kun liikutus oli ollu sen verran vähäistä niin ruunalla oli kertyny tyhmävirtaa liikaa. Laitoin hännän kiinni ja lähin ratalle. Heti alkuun se rupes meneen sitä nytkytyspukittelua ja jo ensimmäiseen kurviin tuli vähä isompi pukitus, niin että hännänsidontanaru napsahti poikki. Herranjumala mua jo pelotti että päästäänkö tästä enää ees tallille kunnialla, ku nytkytystä vaan jatku.
Päästiin kuitenki tallille ja sielä sidoin häntänarun ja lisäsin vielä sekin. Sitte lähettiin uuelleen lenkille. Vielä se päätä puisteli siihen malliin, että jos sekkiä ei ois ollu, ois tullu taas pukittelua. Loppumatka meni sitte ihan hyvin.
Keskiviikkona käytiin Jalmin kans yhessä ratahölkyttelyllä. Pastori ontu haavajalkaa alku -ja loppuhölkässä enemmän ku Maanantain lenkillä, ku mentiin rauhallisemmin, vähä kovemmassa hölkässä ei huomannu ontumista juurikaan.
Perjantaina kävin sitte taas Ouluntiellä kaks kertaa. Tällä kertaa ei ontunu ollenkaan ja keli oli makia ku oli tullu pikkusen lunta. Virtaa riitti ruunalla niin, että ois hyvin voinu ajaa vaikka Kalajoelle ja takas eikä ois yhtään tehny tiukkaa :)

Sen lenkin jälkeen en ookkaan ajanu, ja päätin (myös omien vaivojen vuoksi) että pidetään nyt treenitaukoa ainaki pari viikkoa, ja vähensin ruokinnan määrän puoleen normaalista (ettei niin keräis sitä idiootinvirtaa). Saa valmentaja parantua, kuin myös hevosen jalka, ja ehtii itekki vähä valmistella joulua.
Jospa sitte saatais vähä lunta ja päästäs kunnolla taas terveinä treenaamaan uuden vuoden puolella, uusin kujein ja uudella virralla :)