Läppärin ollessa muutaman viikon huollossa, en oo päässyt päivittämään kuulumisia pitkään aikaan. Yrittää nyt sitte muistella mitä tällä välin on tapahtunu..

No, lähes koko Heinäkuu, ja vielä Elokuun alkukin oli niin hellettä, kolmenkymmenen asteen molemmin puolin, että ajelut jäi kyllä luvattoman vähiin, kun ei aamuaikasella tai yömyöhällä vihtiny ajella. Anniinan ja Epun kanssa käytiin muutaman kerran vähä myöhemmin illalla ajelulla.

Muuten hevoset vietti vaan leppoisaa tarhassa oleilua. Pastorikin oli niin silmät lurpallaan, laiskana, kuten kuvasta näkyy... :)

Elokuun puolen välin paikkeilla silloinen tarhakaveri Quartermaster (= Vanha ruuna) lähti pois, mutta Pastori sai onneksi heti uuden tarhakaverin, Samun, eli Secret Samurain...

                                       ..ja hyvin tulivat heti juttuun, niinku vanhat kaverit.



Elokuun alkupuolella alotettiin taas sitte järjestelmällisemmät lenkkeilyt.
Yhellä lenkillä reilu pari viikkoa sitte, Anniina sano ajettuaan vierellä, että ootko huomannu että Pastori ontuu toista etustaan. Sanoin että ihmettelinki miksi se juoksee niin oudosti. Pari lenkkiä myöhemmin kiinnitettiin huomiota siihen että Pastori juoksi vinossa vasemmalle, mutta ei ontunu enään (tieten sillä näin jälkeenpäin aatellen, se kevensi sen oikean etusen kuormaa). Akat ehotti että vois kokeilla puoltajan kuolainta ja sivuhimmennintä. Lainailin sitte akoilta niitä muutaman lenkin ajan, ja ne toimi hyvin, ja ruuna juoksi suorassa ja hyvää ravia.

Toissa viikolla huomasin lenkin jälkeen että oikean etusen jänne oli vähä turvoksissa ja lämmin. Anniina ja Miia N sitte juoksutteli ja taivutteli Pastoria pihalla, ja sanovat että kannattais käyttää Helmisellä. Varasin ajan, ja sain sen viime Torstaille. Ajelin siihen asti normaalisti, vielä edellispäivänä kävin ratalla pyöriin. Ruuna juoksi innokkaasti ja hyvällä ravilla.

Torstaiaamuna mentiin sitte Helmiselle. Antti huomas heti etujalan jänteen turvotuksen, ja epäili heti jalkaongelmien (joista olin sanonu aikaa varatessa) johtuvan siitä jalasta. Antti sano että käydään tuossa pihalla vähä juoksuttamassa sitä, ja laitto vähän rauhottavaa Pastorille, tieten siksi että se malttaa juosta kunnolla eikä höyryä turhia ja pompi miten sattuu. Mentiin pihalle, Antti taivutteli jalan kerrallaan ja  juoksutti meitä eestaas. Mikään muu jalka ei oireillu yhtään, mutta sitä oikeaa etusta se kuulemma ontu pikkusen koko ajan. Mentiin takas sisälle ja Antti ajoi karvat jänteen kohdalta ja kuvas ultralla. Sano että mitään repeämiä ei vielä näy jänteessä, mikä oli positiivinen uutinen. Diagnoosina oli siis oikean etujalan koukistajajänteen tulehdus. Lääkkeitä ei saanu eikä piikitelty. Hoito-ohjeeksi saatiin, että vähintään pari kuukautta nyt vaan pelkkää kävelytystä, ja kylmäystä veellä, kylmäyspatjoilla tai linimentillä.

Annoin ruunaparan huilia viikonlopun, ja eilen käytiin eka käyntilenkki koppakärryillä. Mää oikeen laitoin kypäränki päähän, ja sidoin hännän suht tiukalle, ku pelkäsin että mitähän pomppuja siltä mahtaa tulla ku ei saa JUOSTA! Ihmeen nätisti se kuitenki maltto mennä, ei tullu ku varmaan pari askelta ravia koko matkalla. Kyllähän sillä oli ylimäärästä virtaa, ja varsinki alkumatkasta näkyi sen mielestä jos kuin kamalia mörköjä reitin varrella ;)
Tänään katoin jalkaa, eikä se ainakaan ollu yhtään huonommaksi menny kävelylenkillä, päin vastoin, mun mielestä se oli vähemmän turvoksissa, lämmin kuitenki vielä. Laitoin linimenttiä.
Tätäpä se sitte on meidän treeni seuraavat pari kuukautta. Toivottavasti paranee sillä, ja saadaan taas sitte Marraskuulla alottaa hölkkälenkit :)
Edelleen mottomme olkoon: VAIKEUKSIEN KAUTTA VOITTOON!! :D