Viime kirjottelujen, ja hyvin menneiden harkkareitten jälkeen on sitte taas vastustuksien vuoro :(

Lauantaina kävin ajeleen jarrukärryillä. Kävin pitkän lenkin. Ensin kävin Ouluntiellä, mutta se oli sen verran jo kivikkoinen ku oli lumet sulannu, että käännyin takas jo kesäkääntymäpaikan kohalla ja jatkoin matkaa Tölppälään. Sieltä takasin tullessa mää rupesin ihmetteleen kun kärryn vasen rengas alko hankaamaan kärryn runkoon, että miten se nyt nuin vinossa on. Yritin jalalla pukata sitä, mutta eihän se auttanu. Ajelin varovasti tallille. Pihaan päästessä Sanna-Mari oli samalla tulossa tallille, ja sille ihmettelin rengasta, niin se sano että sehän on ihan vinksallaan. Tallissa sitte alettiin kahtoon sitä paremmin, Sanna-Mari nosti kärryjä - ja mää nykäsin renkaan irti!! Se oli siis ajon aikanaki ollu kokonaan irti. Huhhuh, olipa hyvä ettei menty sen kovempaa. Kärryt ku ois vauhissa pompannu jonku kiven päältä, niin ois lähteny rengas vauhissa irti.
Mää sitte soittelin siskolle, että voisko sen mies käydä kahtoon sitä, kun renkaassa oli niin ihmeellinen kiinnityssysteemi, että siihen tarvi ihan eri työkaluja mitä meillä oli.
No se kävi sitä velipoikiensa kanssa Sunnuntai-iltana kahtoon. Ei niilläkään ollu semmosia muttereita, ja jotain "jousirikkojakin" siihen piti kuulemma olla. Ikinä semmosista kuullukkaan!
Tiistaina se sitte oli käyny ne korjaamassa.

No Tiistai-iltana sitte hoitelin Pastorin jalkoja, niin huomasin että oikea etupolvi oli ihan paksuna. Laitoin siihen kääreen, ja sen sisälle lunta. Jätin lapun karsinan oveen, että Miia aamutallissa kahtoo miltä se jalka sillon näyttää. Viesti tuli sitte, että olipa aika pallona polvi.
Eilen ois pitäny Miian hiitata sillä, mutta se ny jäi. Miia sano että sillä voi käydä ajamassa kävelyä, ja vähä hölkkää jos ei onnu.
Mää sitte eilen kävin jarrukärryillä. Ei näkyny ontuvan, ja menohaluja oli, niin hölkyteltiin sitte nätisti jonku matkaa, niin että ruuna lämpes tarpeeks, että pystyin käytteleen jarrua. Kävelytin sitte ja käyttelin jarrua muutaman kerran (ehkä kuus) kahen minuutin pätkiä. sitte taas loppumatkasta hölkyteltiin vähä, että verty niistä jarrutteluista. Virtaa kyllä ruunalla riitti, niin että sillä ois hyvin pienen kylän lämmittäny :D

Miia meinas että polvi ei näytä miltään vakavalta, oisko vaan kopassu sen johonki. Eilen ajon jälkeen letkuttelin sitä ensin kylmällä veellä jonku aikaa, ja se jälkeen laitoin vielä taas lumikääreen. Toivottavasti se nyt siitä toipuis, että pääsis taas kunnolla treenaamaan.
Anniina sano tallilla "vanhan kansan sanonnan" että se on hyvän hevosen merkki, ku on aina jotain tuommosta jalkavaivaa. Siihen haluan nyt sitte uskoa täysillä :D