Viime viikolla koitin ratsastaa taas Pastorilla. Kierrettiin kenttää, ja meni ihan ookoo, mitä ny vähä piti höyrytä. Mutta sitte ku pari muuta hevosta lähti kentältä pois, nii Pastori sai kauhiat koharit. Siitä ei yhtään tienny mihinpäin se säntää, hyppääkö pystyyn vai painuuko langoista läpi. Huhhuh! Yhtään en enää saanu sitä kuuntelemaan. Tein vielä parit ympyrät ja lopetin siihen.

Suunnittelin (taas kerran!) laittavani tuon helvetin höyrypään myyntiin, ja kyselinki jo parilta tyypiltä kiinnostusta.

Myyntisuunnitelmat kuultuaan siskon mies esitti toiveen että voisko hän käydä sitä kokeilemaan ratalla, kun se on kuitenki ihan hyväsukuinen ja siitä on tullu niin hyväraaminen, että kokeilis miltä se tuntuu.
No niinhän se kävi, ja kehui ajelun jälkeen maasta taivaaseen ettäku on niin hyvän tuntonen ettei sitä saa mihinkään myydä! :)
Tää siskon mies, Jussi, tarjos apuaan ruunan lenkittämiseen, kun halua hevoshommiin on ja eläkkeellä kun on sitä ylimäärästäkin aikaa. Ja kilpavaljaat ja -kärrytki ois kuulemma tiedossa. Että nyt on vähä sitte semmoset ajatukset, että katotaanko tää ravurikortti nyt loppuun asti. Ja jos näyttää ettei siitä tuu mitään, niin ajaa sitte kunnon alas ja kokeilee sitte uuestaan niitä ratsun hommiakin.

Eilen kävin huilipäivän jälkeen ajamassa Tölppälässä, ja ruuna paino ohjille niin pirusti koko matkan. Ois vaan pitäny saaja mennä täysillä koko reissu! On siinä kyllä niin virtaa nykyään, ja se tykkää juosta kärryjen eessä (toisin ku ratsastajan alla!). Vielä ku siltä sais sen turhan höyryämisen ja säikkyilyn jalostettua siihen juoksemiseen keskittymiseen, niin tiiä mitä siitä tuliskaan.. :)