Pastori sai taas viikon huilia, tällä kertaa pakkasten takia. Viikko oli koko ajan päälle 20 astetta pakkasta, ja ku oon ite niin kylmänarka nii en sitte vihtiny käydä ajelulla.
Eilen pakkaset lauhtu kymmeneen asteeseen, niin kävin ajeleen yksin Ouluntien päässä asti. Pastorilla alkaa olla hyvä kunto jo, kun kymmenen kilsan lenkin jälkeen jaksaa vielä painaa ohjille tulomatkallakin :)
Menopätkä mentiin rauhallisempaa hölkää, ja tulomatka sitte vähä reippaampaa.

Tänään sitte käytiin Miia N:n ja Justiinan kanssa kiipeilemässä mäkiä Kekalle menevällä tiellä. Oli tullu jo vähä lunta, niin että oli jo vähä vastusta hevosille. Osin tie oli kyllä vielä vähä turhan kova, sais tulla vähä lisää lunta pehmikkeeksi. Suht rauhallista vauhtia mentiin. Alamäissä Pastori vielä vähän hakee askeliaan, ja sillon pitää vähä enemmän antaa ohjilla tukea niin pysyy ravilla. Hyvin se meni :)

Huomenna ruuna saa sitte huilia, ellei sitte Miia H ehi hiitille sillä. Loppuviikosta käyn joku päivä yksin lenkin, ja Sunnuntaina oli puhe että käydään taas Miia N:n kanssa yhteislenkki.

Maanantaina sain kärryn renkaan korjaamolta, ja eilen päästiin sitte Miia N:n ja Pikkuenkelin kans ajelulle. Käytiin Ouluntien päässä asti. Mennessä mentiin suht reipasta ja tullessa sitte vähä rauhallisempaa. Siitä tuli kymmenen kilsan lenkki. Kuutamo oli taas, eli meillä loistavat ajovalot :) Hyvin näki nyt vastaantulevat hevosetki, paljo oliki porukkaa liikkeellä.

Tallilta lähtiessä tuli nyt eka kertaa traktori vastaan. Pastori ku on niitä pelänny ihan hulluna, niin oon aina pelänny että jos tulee vastaan, varsinki jos oon yksin lenkillä. Pastori ei onneksi kurvannu ojan kautta niinku oon aatellu että se vois tehä. Se ensin meinas stopata, mutta räimin vähä ohjilla niin se sitte uskalsi kohdata sen, mutta kohalla ryntäs kiitolaukkaan, ja meni hetki että sain sen hiljennettyä. Huh, mutta loppujenlopuks se meni paljo paremmin mitä oon pelänny. Sais vaan vaikka ratalla totutettua sitä niihin, se on sen olonen että tottuu kyllä kaikkeen.

Tänään sitte Miia H ehti käydä ajaan Pastorin. Oli käyny Ouluntiellä, ja sano että hyvä uutinen, että Pastori ei lyö enää takakavion rajaan niinku ennen, mutta etukenkiin pitäs saada kuulemma lisää painoa, etusen liike on "laiskaa". Suunniteltiin että käydään ens raveissa varusteautolta ostaan kunnon remonttikengät. Saatais niillä Pastori nostelemaan enemmän etukoipiaan.

Juttelin toissapäivänä tallilla Aneten kanssa, ja ehotin että jos sitä kiinnostaa niin sais Pastorilla treenata lisää montea, oman Liisalla ratsastuksen lisäksi. Sehän innostu. Se tekis Anetelle hyvää ku sais enempi montetreeniä, ja se tekis Pastorille hyvää, niin lihaskunnolta, tasapainolta, ku päänki puolesta. Pastorilla ei oo koskaan menty ratsastaen maastossa, muttaku alkuun muutaman kerran menis toisen perässä, ja ku on kokenut ratsastaja, nii ei varmasti mitään ongelmaa, ja myöhemmin voi sitte mennä yksinkin.
Oiski hyvä saada Pastorille kunnon selkäkuski, ku mullahan ei yhtään sitte mikään kunto riittäis ravailemaan kevyessä istunnassa normi lenkkiä, eli kaheksaa kilsaa! :D Joskus vois sitte itekki käydä rauhallisempaa köpöttelyä (jos Pastorista joskus semmoseen ois..) ;)

Huomenna ois mulla vapaapäivä, niin jos ilmat suo, voisin käydä rauhallisen ajolenkin päiväsaikaan. Perjantain se saa huilia, ja Lauantaina Miia H aiko käydä ratahiitillä parin muun heposen seurana.

Pastorin kaviovaiva on tieten nyt selätetty. Tosi mahtavaa jos siitä nuin helpolla pääsi. Tiistaina en enää laittanut haudetta, kun se ei ollu enää pariin päivään ontunu ollenkaan, ja Keskiviikkona kävin jo ajamassa. Käytiin Miia N:n ja Pikku-Enkelin kanssa ratalla muutama kiekka päästelemässä suht rauhallista vauhtia. Miia kahto vierestä, ja sano että Pastori meni ihan hyvin eikä ontunu ollenkaan.

Torstai sillä oli huilipäivä, ja eilen sitte kävin ajamassa Ouluntiellä. Päästeltiin pari pätkää vähä reippaampaaki. Mää ihmettelin heti alkuuun että miten kärryt niin rämisee oudosti, että toivottavasti ne nyt ei hajoa kesken matkaa. Tallille tultua sitte huomasin että toinen rengas oli ihan tussu. Niin sitä vaan sitte käytiin lenkki pyörähtään tyhjällä renkaalla. No, tulipa Pastorille vähä voimatreeniä ;)
Nyt on rengas viety korjaamolle. Toivottavasti sen sais jo tänään, ettei jäis sen takia taas koko viikonloppu ajamatta.

Tänään Pastori sai sitte uuen tarhakaverin. Miia N rupes yks päivä ehotteleen, ku tuntu että Pikku-Enkeli lihoo vähä turhan paljo pihatossa ollessaan, ku sielä on pyöröpaali, että jos kokeiltas sitä Pastorin tarhailukaveriksi. Nyt sitte eka kertaa laitettiin ne samaan. Pastori ois halunnu tehä tuttavuutta, mutta Pikku-Enkeli ei niin välittäny, iuku vaan ja takaset viuhu. Jospa ne siitä tottuu toisiinsa päivän aikana :)

Pastori on nyt sairaslomalla.
Torstai-iltana ihmettelin sitä tarhasta hakiessa, että miksi se niin hitaasti köpöttelee perässä. Yritin kahtua että ontuuko se, mutta en huomannu mitään kummallista sielä pimiässä.
Toin sen talliin ja hoidin sen jalkoja pesupaikalla. Siitä ku lähettiin karsinaa kohti, se ei meinannu kärsiä astua vasemmalla etusella! Kävelytin sitä eestaas siinä käytävällä, välillä se astu ihan normaalisti, ja välillä ontui. Rupesin sitte tutkiin sitä jalkaa. En huomannu siinä mitään erikoista, ei ollu turvonnu tai mitään. Kahtelin sitte kavionpohjaa, ja kun painelin sitä, niin sisäreunasta pohja tuntu vähä pehmeämmältä kun muualta, ja lämpimämmältä.
Soittelin sitte Miia H:lle että onko sillä aamutalli, että kahtois miltä se näyttää aamulla. Se sano että Miia N:lla on aamutalli, mutta kun kerroin asiasta, arveli että oisko sille tullu sitte kaviopaise. Laitoin Miia N:lle tekstaria ja selvitin asiaa, ja sanoin että kahtoo sitä aamulla.
Aamulla siltä tuli viesti, että aika klassiset kaviopaiseen oireet Pastorilla. Että laitetaampa siihen illalla haude.
Illalla se sitte opetti mua hauteen teossa. Lämpimään veteen laitettiin merisuolaa ja Betadinea, ja sinne ympättiin iso tuppo pumpulia. Kavio piti ensin pesun jälkeen pitää jonku aikaa merisuolaveessä, jonka jälkeen laitettiin haude-pumpulituppo kavion pohjaan, siihen päälle muovikassi kaksinkerroin, se vejettiin kiinni jesarilla (ilmastointiteippi) ja päällimmäiseks vielä pinteli.
Aamulla se otetaan pois, ja illalla taas uus haude yöksi. Tänään laitoin siis kolmannen hauteen. Mutta mun mielestä Pastori ei ontunu tarhasta tuotaessa ollenkaan tänään, ja kun laittelin haudetta, huomasin että anturassa oli reikä. Miia sitä Torstai-iltana siitä kohti painelikin, ja sano että tästäki kohti punottaa ja tuntus olevan arka. Oisko se mätä sitte tehny siihen kohti reiän ja tullu siitä ainaki osaksi jo ulos. Kavionpohja ei mun mielestä tuntunu niin pehmeältä ja lämpimältä ku sillon Torstai-iltana. Oispa mahtavaa jos se menis nuin helpolla hoidolla!
Olin kerran vuosia sitte kahtomassa, kun Pastorin emältä puhkastiin kaviopaise. Se piti puukolla kaivaa auki ja puristaa sieltä mädät pois. Semmosen operaation jälkeen meneeki kauemmin parantua.
Toivottavasti tää nyt menis helpommin. :)

Käytiin eilen Miia N:n kanssa ratalla ajamassa.
Muutama kiekka kun oltiin menty reipasta, Pastori alko toppaamaan ja oli haluttoman oloinen juoksemaan. Ihmettelin että mikä sitä vaivaa, kun ei oo sille yhtään normaalia tuommonen. Tavallisesti se on aina halukas juoksemaan.
Mentiin sitte vielä pari kiekkaa rauhallisempaa ja kävelytettiin.
Tallilla vasta huomasin että mun vasta ostamat uudet putsit oli helvetti hiertäny sen taka-anturat ihan verille!! Hepo-parka! Kai se oli tuskallista juosta. Nakkasin Kärkkän putsit nurkkaan, ja ostin Agrimarketista tänään samanlaiset neopreeniset ku sillä oli aikasemminkin (jotka hajos) ja jotka ei hiertäny. Mutta en tänään käyny ajamassa ollenkaan, hoitelin vaan niitä hiertymiä. Hyvin ne oli jo parantuneetkin, tehokasta tuo aloe-geeli! :)

Tänään ihmettelin jo Pastoria tarhasta hakiessa, että miksi se oli semmonen perässävedettävä, normaalisti kun se tahtoo pyrkiä eelle ja sitä saa aina huomauttaa siitä. Katoin että ontuuko se, mutta en huomannu mitään erikoista. Sitte ku pesupaikalta jalkojen hoitelun jälkeen aloin sitä siirtämään karsinaan, niin huomasin että sehän ei meinaa kärsiä astua oikealla etusella! Kävelytin sitä eestaas käytävällä. Välillä se astu sillä normaalisti, ja välillä näytti että ei taho kärsiä sillä astua.
Rupesin sitte tutkimaan sitä jalkaa ja kaivelin kavionpohjaa, onko sielä kiviä tai jotain, niin kun painelin sitä, niin huomasin että kavionpohjan sisäreuna oli vähä pehmeä ja lämmin. Soittelin siitä Miia H:lle, niin se arveli että oisko sille tullu kaviopaise. No voi helvetti, se kestää parantua taas monta päivää. Ja varmaan se aristi Pastoria jo eilisellä lenkillä, hiertymien lisäksi. Voi että ku nuo eläimet osais puhua ja sanua heti jos niillä käy johonki kipiää.
Mutta huomenna katotaan sitä sitte tarkemmin, ja jos Miia & Miia osais sen puhkasta ja puristaa sieltä mädät pois... :(