Neljä viikkoa taukoa oli ehottomasti liikaa. Puolitoista ekaa kierrosta ratalla mentiin semmosta kyytiä, ja josta eka puolikas jos minkälaista pukitusyritystä ja pään viskontaa. Onneksi olin viimein saanu ostettua kunnon ajopiiskan, sillä piti räpätä muutaman kerran. Tuntu jo että kohta voimat loppuu, ku ruuna paino ohjille niin että piti jo ottaa jalalla kärryn etulaidasta tukea. Onneks kuitenki Pastorin kunto oli sen verran huonontunu näitten viikkojen aikana, niin se ryykäys jäi siihen reiluun kiekkaan. :) Mutta muuten oli koko lenkin ajan vanhat vinkeet, piti hyppiä joka paskakasan ja lamppu- ja tolppavarjojen yli.
Siunailin vain siinä että onneks ei tullu lähettyä ratsain liikenteeseen.. :D
Sen jälkeen on tullu ajeltua ratalla muutamaan kertaan, ku en oo uskaltautunu maastoileen, ku vähä turhan paljo nyt liikkunu traktoreita ja puimureita. Traktoreihin Pastori ei kyllä totu koskaan!
Yks päivä tulin lenkiltä tallin pihaan, ku naapuritallin ukko oli tulossa lantalaa lanaamasta tallin takaa traktorilla. Olin tullu jo kärryiltä pois, ja otin ohjista kii ja näytin käsimerkillä että tuu vaan.
Siis ohjissa olin, lenkki oli tehty, ja traktori tuli mateluvauhtia. Ja silti se ruunanretale hyökkäs semmosella loikalla karkuun että hyvä ku pysyin ohjissa kii. Hitto ko tuommonen tilanne tulee tuola kapian mehtätien päällä, nii ojassa ollaan että vilahtaa!
Toissapäivänä Inka ratsasti Pastorin, kun mulla selkä taas vihotteli. Viime ratsastuksesta oliki kolmisen viikkoa. Sillon sen ratsasti Pakolan Mervi valmennuksessaan.
Inka testas eka kertaa länkkärisatulaa, ja ihastu siihen heti! Pastori poukkoili niinku paraski rodeohevonen, ku traktoria, kuormuria, puimuria ja hiittaavaa ravuria meni ohi, mutta Inka pysy ku liimattuna satulassa. Siinäpä ois ollu mun paska selkä kovilla jos oisin ite ollu selässä, huh!
.jpg)
Nyt on selkä antautunu sen verran että tänään vois käydä ajeleen, eilisen huilipäivän (ravit) jälkeen, ja huomena sitte ite kokeilla ratsastaa. Ens viikolla ois taas Mervin valmennus.
